Jo-Wilfried Tsongan kanssa tapasimme Pariisissa Roland Garros’n aikaan 2011.
Avasimme webbisivuillemme kuvagallerian, jonka kautta pääset mukaamme tennisreissujen ja tapahtumiemme tunnelmaan. Toivottavasti jatkossa näemme sinutkin mukanamme erilaisilla matkoilla ja tapahtumien tiimellyksessä.
Kuvagallerian löydät webbisivuiltamme klikkaamalla tästä.
Olimme viikonloppuna 17.−20.5. mukana Puistolan Tennis- ja Palloiluhallin perinteikkäällä tennisreissulla Pärnussa. Hieno paikka, mukava reissuseura, komeat puitteet ja jopa aavistuksen petolliseksi osoittautunut keväinen aurinko takasivat, että reissusta jäi varmasti kaikille osallistujille tosi positiiviset muistot – ja kivat rusketukset. Erityiskiitokset esitämme Matille ja Puistolan Palloiluhallin porukalle reissun organisoinnista sekä tietysti koko matkaseurueelle innostuneesta, positiivisesta ja huomioonottavasta seurasta. ValmennusVelhot sai olla mukana asiakkaan roolissa, joskin otimme rohkeasti roolia herättelemällä harrastajia ajattelemaan positiivisesti omia kehittymismahdollisuuksiaan tenniksessä sekä antamalla pieniä vinkkejä jokaiselle oman pelin kehittämiseen. Myös Pärnu Tenniseklubille esitämme isot kiitokset, että saimme treenata komeissa puitteissa ja osallistua lauantaiseen kesäkauden avajaiskilpailuun. Isännät olivat todella vieraanvaraisia, ja yhteishenki sai meidät vieraat tuntemaan olomme kotoisaksi. Tulemme mieluusti visiitille taas pian!
Oli upeaa jälleen kerran huomata, että suomalaisten tennisharrastajien keskuudessa kytee palava halu ja into oppia ja ymmärtää tennistä oikeasti. Reissun anti toivottavasti kaikille mukana olleille oli, että oman pelin kehittämiseen kannattaa satsata ja uskoa, ja toisaalta oma tennistietämys ja -tekeminen kannattaa jatkuvasti kyseenalaistaa ja haastaa. Valmentajat ovat sitä varten, että heidän tehtävänsä on auttaa harrastajapelaajaa oman pelin ymmärtämisessä ja viemisessä seuraaville kehitystasoille. ValmennusVelhoissa uskomme, että oma huippuviritetty valmennusosaamisemme ja avoin tapamme toimia teki vaikutuksen ja toi jokaisen reissussa mukana olleen tennikseen uusia vivahteita ja ajatuksia. Ja antoi myös ideaa siitä, että hyvän valmentajan palveluiden käyttäminen on positiivinen ja kehittävä investointi tenniksen nautinnollisuuden lisäämiseen ja sitä kautta treenien tehon ja oman kunnon parantamiseen.
Runsaasti treeniä ja peliä
Vilpoisen perjantain vietimme sisähallissa, jossa vedimme kaksi reilun parin tunnin treenisessiota. Iltapäivällä jatkoimme edelleen sisähallissa, jossa sain myös itse tutustua Tapanilan Terveystalon ammattilaisten osaamiseen. Sami tsekkasi ja venytti talven mittaan rasituksesta kipeytyneet päkiäni ja antoi ohjeet jalkapohjien lihasten hoitamiseen. Suosittelen muuten heidän palveluksiaan lämpimistä, ja aiomme niitä itse myös tulevaisuudessa hyödyntää vammojen ennaltaehkäisyssä. Jalkapohjien lihasten hieromiseen oiva apuväline löytyi läheltä: tennispallo jalan alle ja pyörittelemään.
Ulkotenniskausi startattiin aurinkoisessa Pärnussa 17.-20.5.2012. Dubbeliturnauksen nousut vetivät väkisinkin päävelhon naaman virneeseen. Kuva © Esko Lemettilä.
Lauantaina vedimme jälleen porukalla reilun kahden tunnin aamutreenit ennen päivätaukoa ja klubin kesäkauden avauskisojen alkua. Saimme siis osallistua pärnulaisten klubipelaajien kanssa enemmän tai vähemmän leikkimieliseen sekadubbeliturnaukseen. Oman partnerini kanssa hävisimme niukasti ekan matsin, mutta sen jälkeen nappasimme voiton toisensa jälkeen – siis hoidimme niin sanotun lohtusarjan voiton kotiin. Aika monessa matsissa nousimme tappion partaalta voittoihin, mitä emme valitettavasti viikonloppuna nähneet Suomen kiekkoleijonilta. Sanotaanko, että moni nousu vaati henkistä kanttia tiukoissa paikoissa, yhteisen taktiikan hiomista, yhteispelin optimointia ja runsaasti luovaa ongelmanratkaisukykyä. Illalla matsien tauottua olikin takki ihan tyhjä. Ilta klubilla huipentui yhteiseen illanviettoon ruokineen ja juomineen, bändeineen ja tansseineen. Pärnun viilenevässä illassa tanssit kuulemma jatkuivat varhaiseen aamuun, mutta me suomalaiset vetäydyimme yöunille jo melko aikaisin. Sunnuntaina vedimme vielä komeasti reilun parin tunnin treenisessiot ennen pakkaamista, huoneiden luovutusta ja kotimatkan alkua.
Uusia reissuja tulossa…
Reissu tarjosi siis tosi monipuolisen kattauksen tennistä, klubielämää ja uusia tuttavuuksia – positiivisia ja inspiroivia elämyksiä. Juuri sitä, mitä tennis, reissut ja tennisreissut parhaimmillaan tarjoavat! Samalla ValmennusVelhot antoi oman panoksensa reissun antiin, ja vastapalvelukseksi saimme paljon positiivista palautetta ja energiaa sekä intoa omaan tekemiseemme. Kotimatkalla joku jo kyselikin, mihin seuraavat matkat vievät. Ja kieltämättä reissusta palatessa jo uudet reissut väikkyvät mielessä.
Vielä kerran kiitos mukana olleille ja toivottavasti mahdollisimman moni blogin lukija myös välillä käy kurkistelemassa ValmennusVelhojen tulevaa tennisreissutarjontaa – ja jos ei julkisesti uskalla, niin salaa sitten 
Se, mihin seuraavat reissut suuntautuvat, on vielä usvan peitossa. Varmaa joka tapauksessa on, että reissuja tulee. Watch out!
Pitkästä aikaa blogin parissa! Tauko kirjoittamisessa on johtunut ihan puhtaasti talvikauden kiireestä.
Kahdeksan kuukauden sisätenniskausi tuli paketoitua tuossa kuun vaihteessa konkreettisesti taittelemalla talkoilla Puistolan kuplahalli kesäksi pakettiin (kuva), ja tällä viikolla päästiin ulkopelien makuun. Sanotaanko, että kerta toisensa jälkeen talvikauden jälkeen sitä nostaa hattua niille monille tennisopettajille ja -valmentajille, jotka vuodesta toiseen painavat opetushommia halleissa ja hallikauden päättyessä jatkavat kesällä. No okei, ValmennusVelhojen tapauksessa nostamme hattua itsellemme siitä syystä, että valmennushommia on painettu monena iltana viikossa normaalin 8.30-16.30 työpäivän jälkeen – vieläpä laadukkaasti, innostuneesti ja väsymättömän energisesti viikosta toiseen. Ja tulostakin on tullut, eli pelaajieni kehitys on ollut tosi positiivista. Kiitämme lämpimästi kaikkia talvikaudella valmennukseemme osallistuneita – on ollut ilo työskennellä positiivisten ja rohkeasti itseään kehityksen polulle haastaneiden tennisharrastajien kanssa!
Muun kiireen ohella ValmennusVelhot on osallistunut kevään 2012 aikana kahteen IT-projektiin Haaga-Helian Softalan kanssa. Esitämme erittäin lämpimän kiitoksemme nöyrän kumarruksen kera Softalalle ja Tennarit- ja Code4Food-projektiryhmille. On ollut erittäin suuri kunnia saada tehdä töitä innostuneiden ja asiantuntevien nuorten parissa, ja olemme samalla saaneet itsekin paljon projektityökokemusta. Projektiryhmät toteuttivat kevään aikana uutta toiminnallisuutta ValmennusVelhojen Internet-sivustolle, ja esittelemme töiden tuloksia myöhemmin Internet-sivustollamme.
Näistä askelmerkeistä on hyvä lähteä suunnittelemaan tulevaa toimintaa ja nauttimaan aurinkoisen kesäkauden tenniksestä. “Touchi” on muuten talven jäljiltä uskomaton!
Kontisen Micke pelasi finaaliin Vierumäen 10.000 dollarin ITF-Futuressa 2010. Blogin julkaisuhetkellä Micken ATP-ranking oli 693. Toivotaan Mickelle loukkaantumisen jälkeen tsemppiä loppukesän koitoksiin!
Tulevat viikot ovat suomalaisen tenniskesän juhlaa, kun saamme perinteisesti nauttia kovatasoisista kotimaisista ja kansainvälisistä tennisturnauksista. Suomalaisen tenniskesän ensimmäinen huippuhetki nähtiin viime viikolla Pajulahdessa, jossa ratkottiin kesän SM-mitaleiden kohtalot. Tampereen tenniskeskuksessa ratkotaan Aamulehti Open haastajaturnauksen ja naisten ITF-Future-turnauksen mestaruudet 23.−31.7.2011. Elokuun 6.−13. pelataan perinteikäs Future-tason ITF-turnaus Vierumäellä ja sitä seuraavalla viikolla vastaava turnaus Kotkassa. Näiden lisäksi pelataan erikokoisia ja -tasoisia kansallisia kisoja ja sarjamatseja jatkuvalla syötöllä eri puolilla Suomea. Kaikkia näitä kisoja yhdistää vuodesta toiseen sama haaste: Mistä löytää riittävästi yleisöä tai ylipäänsä yleisöä lehtereille?
Kuulit aivan oikein: puhuin samaan hengenvetoon kansallisista ja kansainvälisistä kisoista. Kansainväliset kisamme ovat yleisölle tietenkin ihan must-juttu, ja niiden lisäksi kansallisia kisoja ja sarjamatseja kannattaa todellakin lähteä katsomaan. Takaan, että kisoja seuratessasi bongaat taatusti tulevia ja nykyisiä Suomen ja maailman kärkipelaajia. Vierumäellä muutama vuosi sitten seurasimme kiinnostuneina mm. Robin Söderlingin otteita.
Suuren yleisön mieliin on jo vuosia iskostettu käsitys, että Suomen tennistaso on surkea, mutta samaa tennistä sitä pelataan kansallisissa ja kansainvälisissä kisoissa. Kansallisen tason huippupelaajamme voivat pelata itsensä pitkälle esimerkiksi Tampereen haastajaturnauksessa. Lisensoituja kilpapelaajiahan meillä Suomessa on vähemmän kuin monessa muussa maassa, mutta sitäkin lukua on mahdollista pikku hiljaa kohentaa. Kansallisten kisojen, sarjapelien, joukkueiden ja yksittäisten pelaajien arvostusta vain pitää meidän jokaisen tenniksen kanssa tekemisissä olevan ruveta vähä vähältä hilaamaan ylöspäin. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, elleivät tennisharrastajat oikeasti ala samoilla kisakatsomoihin kannustamaan aidosti omia ja vieraitakin pelaajia.
Jostain syystä esimerkiksi Suomen Tennisliitto tekee vuodesta toiseen suorastaan surkeaa
Juho Paukku on erinomainen esimerkki vuosia kovaa työtä tehneestä laadukkaasta suomalaisesta ammattilaispelaajasta. Vierumäen ITF-Futuresta Juholle heltisi vuonna 2010 voitto. Blogin julkaisuhetkellä Juhon ATP-ranking oli 436. Toivotaan myös Juholle menestystä loppukesän koitoksiin!
markkinointityötä kotimaisten SM-kisojen ja -liigojen osalta. Työtä on tehtävä myös median suuntaan siten, että tenniksen levinneisyys ja kovuus lajina aletaan ymmärtää nykyistä paremmin. Samalla alamme paremmin ymmärtää yksittäisten ammattilaispelaajiemme tasoa ja arvostaa niitäkin pelaajia, jotka ovat tai ovat olleet hilkulla lyödä itsensä läpi maailman huipulle. Ammattilaisena pelaaminen on raakaa työtä, ja jo yksittäisten ATP-pinnojen saavuttaminen on kova saavutus – puhumattakaan Niemisen Jarkon meriiteistä.
Toisaalta meillä on totuttu myös selittämään suomalaisten tennispelaajien menestymättömyyttä kansainvälisesti sillä, ettei meillä ole huippupelaajia esikuviksi lapsille ja nuorille. Minä taas kysyn, miksi jokaisen pikkujunnun esikuvan pitäisi olla nimeltään Jarkko Nieminen, Rafael Nadal, Roger Federer tai Maria Sharapova. Miksei lapsen esikuva voisi löytyä vaikka omalta kylältä oman seuran edustusjoukkueesta? Eikä ensimmäisen unelman tarvitsisi olla Wimbledonin mestaruus, vaan se voisi olla saada pelata joskus oman klubin ykkösjoukkueessa tai vaikka saada toimia jonain päivänä omassa seurassa ihailtuna tennisopettajana. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että sarjapeleihin ja kansallisiin kisoihinkin saadaan kyliltä ja toreilta katsojia paikalle ihastelemaan niitä omien pelaajien upeita oivaltavia ratkaisuita, juhlimaan voittoja ja myötäelämään tappioiden hetkellä.
Minun mielestäni hyvä ja positiivinen tenniskulttuuri lähtee rakentumaan pienistä asioista, ja niiden avaimena on katsomokulttuuri. Otetaanpa oppia vaikka Kontisen pojista, jotka Davis Cupissa ovat laittaneet tyhjiin pallopurkkeihin soraa ja kannustavat itse tekemällään helistimellä omia joukkuekavereitaan. Voit itsekin mennä katsomaan oman seurasi joukkueiden pelejä ja kutsua sinne vaikka muutaman kaverinkin mukaan. Pikku hiljaa joukkue alkaa tuntua omalta. Samalla oma joukkue alkaa tuntea kotikentän omakseen, ja palkitsee yleisön entistä hienommilla suorituksilla.
Lopetetaan siis turhanpäiväinen pelaajien ja tennistason mollaaminen, kannustetaan pelaajia ylpeinä ja mennään sinne katsomoon viihtymään. Sitä paitsi, suomalaiset pelaajat ovat tosi fiksuja ja kivoja, ja heitä todellakin kelpaa fanittaa.
Poikkijänteet pujotellaan vuorotellen pystyjänteiden ylä- ja alapuolelta. Harjaantuneelta stringeriltä mailan jännittäminen sujuu parissakymmenessä minuutissa.
Mailan säännöllinen uudelleen jännittäminen kannattaa. Kilpapelaajilla mailan jänteet voivat parhaimmillaan (tai pahimmillaan) katketa melkein joka pelikerralla, jolloin mailahuollosta tulee olennainen osa treenaamista – ja myös siihen liittyvä kuluerä. Usein jänteitään katkovien pelaajien kannattaakin ilman muuta miettiä oman jännityskoneen hankkimista. Jotkut kilpa- ja ammattilaispelaajat pyrkivät säästämään jänteitä asettamalla pysty- ja poikkisuuntaisten jänteiden väliin jänteiden kulumista estäviä muovipaloja. Harrastajapelaajan mailan jänteet puolestaan eivät välttämättä katkea pelatessa koskaan.
Mailan jänteet kannattaa kuitenkin uusia säännöllisesti – esimerkiksi noin puolen vuoden välein. Jänteet ovat kulutustavaraa, jotka ajan kuluessa vähitellen löystyvät alkuperäisestä jännityskireydestä. Jänteidesi kunnosta voit tehdä nopeita päätelmiä esimerkiksi vetämällä sormenpäilläsi mailan poikkijännettä alaspäin sen normaalista sijainnista. Mikäli pystysuuntaisiin jänteisiin on kulunut selvästi havaittava lovi, voivat jänteet katketa vaikka seuraavalla pelikerralla. Mailoja jännittävät yleensä esimerkiksi tennishallien ja -klubien pro shopit.
Peruspolyesteria vai luonnonjännettä?
Jännetyyppejä on markkinoilla hyvin monenlaisia. Kestävimpiä jänteistä ovat sileät peruspolyester-jänteet. Paksummat peruspolyester-jänteet kestävät kauan, mutta niillä pelattaessa pallotuntuma on periaatteessa ohuempia jänteitä kehnompi. Pelattavimpia jänteitä ovat luonnonjänteet ja monet niiden synteettiset jäljitelmät. Kovia jengoja hakevat pelaajat voivat puolestaan laittaa mailaansa karhennettua jännettä, jollainen hankautuu yleensä nopeasti poikki.
Toisinaan pelaajat hifistelevät jänteillä ja jännityskireyksillä. Itse luotan jännityksessä aina samanlaiseen jänteeseen ja samanlaiseen jännityskireyteen, joka on 25 kiloa omalla vanhalla punnuskoneellani vedettynä. Punnuskoneiden jännityskireys on muuten aina sähköistä jännityskonetta vähän löysempi. Meikäläinen on tottunut laittamaan mailansa jo 20 vuoden ajan aina samalla tavalla, joten muutoksia ei ole ollut jännemerkkiä lukuun ottamatta koko aikana tarpeen tehdä. Käyttämäni jänne on nykyään vihreää 1.25 mm paksuista Princen EXO Glory 17 –peruspolyesterjännettä, joka kestää hyvin ja antaa hyvän tatsin boltsiin.
Yleensä kilpapelaajat hankkivat suosimaansa jännettä 200 metrin keloissa tai useissa yksittäisissä seteissä, joita he sitten roudaavat bägeissään kisamatkoille. Kun mailasi jänteet alkavat kierrepelin kehittyessä katkeilla säännöllisesti, niin suosittelen ilman muuta kelan hankkimista. Enemmän pelaavat ja tavoitteellisesti treenaavat luonnollisesti hankkivat ainakin kaksi samanlaista mailaa, jolloin bägistä löytyy aina vähintään yksi varamaila sille varalle, että mailasta jänteet ottavat ja katkeavat kesken matsin.
Jännityssuosituksen voit tsekata mailasi kaulan sisäpinnalta
Mailojen valmistajat merkitsevät yleensä mailan kaulan sisäpinnalle kyseisen mailan jännityskireyssuosituksen. Meillä Suomessa jännityskireys ilmoitetaan kiloina, ja useimmissa mailoissa jännityskireyssuositukset pyörivät siinä 25 +/- 2 kilon tietämillä. Yleinen ohjesääntö jännityskireyden valinnassa on, että löysemmät jänteet antavat palloon enemmän vauhtia ja niillä saa boltsiin paremmat jengat. Kireämmät jänteet puolestaan antavat lyönteihin paremman kontrollin.
Joskus olen vaihtelun vuoksi heittänyt poikkijänteisiin semmoista ”pelattavampaa” Synthetic Gut -tyyppistä piuhaa, mutta omilla jengoillani muut kuin polyester-jänteet eivät tahdo kestää, enkä nyt ole kauheasti parempaa pelattavuuttakaan havainnut. Peruspolyesterit on siis meikäläisen käytössä todettu taloudellisimmaksi vaihtoehdoksi, enkä oikein nykyisin kauhean usein jaksa omia mailojani olla jännittelemässäkään. Sitä paitsi lyönnit lähtevät, kun ne on treenattu vuosien saatossa kondikseen, vaikka kädessä olisi paistinpannu, kuten Nurmisen Tapsalla.
Sanotaan kuitenkin, että säännöllisesti jänteet vaihtamalla on ainakin suurempi todennäköisyys, etteivät jänteet yllättäen katkea juuri siinä ratkaisevassa syöttövuorossa ja anna siten vastustajalle etulyöntiasemaa matsin voiton suhteen. Mailan uudelleen jännittäminen antaa usein myös peliin vähän aiempaa paremman kontrollin, kun käytetyt jänteet ovat kuitenkin olleet jonkin verran löystyneet alkuperäisestä.
Mailan jännemaalaukset
Mailajännityksen lopuksi maalaan aina edustamani mailamerkin logon jänteisiin jännemaalilla. Sabluunaa tarvitaan, voin sanoa!
Kun mailan vie jännitettäväksi ensimmäistä kertaa mailan ostamisen jälkeen, niin maila tulee yleensä takaisin ilman sitä tuttua jänteisiin maalattua mailavalmistajan logoa, mikäli sellainen mailassa oli alun perin. Jotkut mailathan myydään ilman jänteitä. Normaali käytäntö on, etteivät jännittäjät eli stringerit maalaa logoja jännittämiinsä mailoihin.
Ammattilaiskentillä pelaajat luonnollisesti mainostavat maila- ja jännemerkkejä, joiden kanssa he ovat tehneet sopimuksia. Myös valmentajilla voi olla valmistajien kanssa tehtyjä soppareita. Eikä se ole harrastajapelaajiltakaan kiellettyä, että maalaa mailamerkkinsä tai jänteidensä logon uusiin jänteisiin. Siihen tarkoitukseen tarvitaan jännemaalia ja mailamerkin logosabluuna. Vapaalla kädellä maalaaminen voi nimittäin olla aika haastavaa ja vaatia vähän harjoitusta.
Päälligrippi laitetaan pohjagripin päälle. Gripin laittaminen käy tottuneelta käden (muutamassa) käänteessä.
Moni pelaaja ei ole koskaan vaihtanut mailansa grippiä. Ammattilaisena en voi kuin ihmetellä, miksi harrastajat vaihtavat palloja säännöllisesti, mutta grippi on ja pysyy. ”Kyllä se vielä pitää”, sanoi eräskin mies, kun mailahuoltajamme hienovaraisesti pyysi saada vaihtaa samalla uuden gripin ikivanhan haisevan tilalle. Muista, että mailan grippi on kulutustavaraa, jonka vaihtamalla hyödytät itseäsi ja peliäsi.
Yksi peruste gripin vaihtamiseen on puhtaasti hygieeninen. Mailan kahva kastuu säännöllisesti hiestä, ja siihen tarttuu kentiltä ja ympäristöstä lukuisa määrä bakteereja ja muuta moskaa. Pelitilanteessa saatat syödä vaikka banaania paljain käsin, jolloin bakteerit kulkeutuvat elimistöösi. Tuskin syöt samalla lusikallakaan monta vuotta perätysten ilman että peset sen välillä.
Vaihtamalla grippiä säännöllisesti ehkäiset samalla tenniskyynärpään ja muiden käsivarren kiputilojen syntymistä. Kun gripissä on hyvä pito, sinun ei tarvitse puristaa mailasta kovasti lyöntien aikana. Sormien puristushan lähtee kyynärvarren lihaksista.
Gripin vaihtaminen käy ammattitaitoiselta mailahuoltajalta hetkessä, ja harrastajakin sellaisen oppii laittamaan tuossa tuokiossa. Grippiteippejä on kahdenlaisia: pohja- ja päälligrippejä. Pohjagripit ovat näistä hieman kalliimpia, ja ne korvaavat mailassa alkuperäisen gripin. Päälligrippi taas on ohut, ja se laitetaan pohjagripin päälle.
Katsopa mailaasi kriittisesti ja mieti, milloin olet vaihtanut gripin viimeksi. Meillä ValmennusVelhoissa pohjagripit maksavat vaihdettuina on 7 ja päälligripit 2 ja puoli euroa. Ei paha investointi!
Rafael Nadal ja Antonio Veic Philippe Chatrier -areenalla
Vuoden toinen Grand Slam -turnaus pelataan perinteisesti Ranskassa Roland Garrosin punaisilla massakentillä. ValmennusVelhot vieraili Pariisin sykkeessä 27.-29.5., ja tuliaisina oli aimo annos upeita tenniskokemuksia. Ranskassa perinteikkään tenniskulttuurin suorastaan aistii, ja suosittelemmekin tulevaisuudessa kaikille tenniksestä kiinnostuneille Roland Garrosissa, Monte Carlossa tai vaikka pienemmissä turnauksissa Bordeaux’ssa tai Marseillessa vierailemista.
Matsit, tunnelma ja itse paikka oli aivan upeaa kokea. Ammattivalmentajia ja -pelaajia katsellessa vahvistui samalla usko omien valmennusmetodien toimivuuteen. Kyse ei todellakaan ole mistään tähtitieteestä, vaan yksinkertaistettuna ammattilaispelaajien “salaisuus” on laadukkaiden toistojen valtava määrä ja mahtava pelirutiini.
Iloisia tennisterveisiä Pariisista!
Ja tulihan reissussa sattumalta tavattua kentiltä tuttujakin! Roland Garrosissa kenttien laidalla saatat äkkiarvaamatta törmätä kehen tahansa huippupelaajaan, ja saimme kunnian tavata ranskalaisten suosikkipelaajan illallisella Montmartrella.
Tätä ja paljon muuta tarjoaa Roland Garros!
